Aamun aurinko kimalteli valkoisissa torneissa. Siniset ja kultaiset liput liehuivat kaupungin muurinharjalla leppeässä kesätuulessa. Muurien takaa avautui näkymä vilkkaasta Janonin kaupungista, jossa torimyyjät huutelivat, lapset juoksentelivat kujilla kissoja jahdaten ja ilmassa tuoksui tuoreet leivonnaiset. Oli keskikesä ja Korian valtakunta näytti parhaimmat puolensa. Leppeä kesätuuli toi tuoksuja satamasta, jossa eksoottisilla mausteilla ja tavaroilla lastatut laivat ankkuroituivat. Huomenna olisi keskikesän juhla, Auringon Hetki. Tiedossa olisi vilkas toripäivä täynnä iloisia ihmisiä, olutta ja tietysti keimailevia tyttöjä ja niitä vikitteleviä nuorukaisia.

Herra Wayla, Janonin kaupungin , Korian valtakunnan, ellei jopa koko Pandionin paras piiraslepuri, oli jo pystyttänyt kojunsa. Herra Wayla oli juhlan kunniaksi kehitellyt uuden piiraan, jossa eksoottiset hedelmät nimeltään appelsiinit, tumma siirappi ja ruskea sokeri yhdistyivät suussasulavaksi kokonaisuudeksi. Reseptiä oli kehitelty pitään, ja nyt se oli valmis julkistettavaksi. Herra Waylanilla oli koju torilla, mutta tämän lisäksi oma leipomonsa ja kahvionsa temppelikujalla aivan kaupungin keskusaukion vieressä. Nämä uudet hedelmät, appelsiinit, olivat saapuneet ensimmäisen kerran Koriaan vuosi sitten, mutta olivat silloin olleet hinnaltaan niin korkeat, ettei kuka tahansa niitä voinut hankkia. Nyt, kauppasaarron loputtua Engelissä tavaraa virtasi Janonin kaupunkiin. Janonin kaupunki oli Korian tärkein ja vilkkain satamakaupunki, sekä valtakunnan hallinnollinen keskus.

Herra Andron Wayla oli nelihenkisen perheen rempseä isä ja sukunsa päämies. Hänen isänsä, herra Wayla vanhempi, oli ollut hovissa arvostettu leipuri. Mutta nähtyään hovielämää isänsä kanssa Andron Wayla päätti, ettei altistaisi perhettään hovin juonitteluille ja kavaluuksille, ja perusti isänsä perinnöllä oman leipomonsa. Ja Waylan Herkku olikin kasvanut ja saanut vankan asiakaskunnan ja hyvän maineen vuosien saatossa. Andron Waylanilla oli kaksi reipasta poikaa ja kaksi kaunista tytärtä sekä vieläkin erittäin kaunis ja osaava vaimo. Esther Wayla, Andronin vaimo hoiti leipomon kahvilapuolta. Siellä suussasulavat leivonnaiset ja pasteijat tarjoiltiin kuuman viinin, kahvin tai teen kera kaupungin kermalle. Erityisesti läheisen temppelin papisto nautti usein olostaan Waylanin Herkkujen äärellä kiistellen leppoisasti uusista kirkollislaeista.

Perheen vanhin poika Jonas oli pestautunut kuninkaalliseen armeijaan, ja oli nyt jo kahden vuoden ajan kuulunut erään kuninkaallisen suvun jäsenen henkivartiostoon. Andron Wayla oli hyvin ylpeä pojastaan. Mutta erityistä hyvää mieltä hänelle tuotti toiseksi vanhin poikansa Karem, joka oli päättänyt jatkaa isänsä jalanjäljissä ja opetteli perheyrityksen johtamisen saloja. Andron Wayla oli laittanut poikansa aluksi lakaisemaan lattiaa, josta poika oli pikkuhiljaa päässyt kipuamaan kohti pääleipurin paikkaa. Nyt Karem käytännössä johti leipomoa, kun isä Wayla sai hoidella liikkeen suhdeverkostoa ja kestittää tärkeimpiä asiakkaita.

Herra Waylan suoristi selkänsä ja nosti laatikon kärryistä maahan kojun viereen. Andron nosti katseensa ja näki väkijoukosta tutun parin. Hänen nuorimmaisensa saapuivat katsomaan torin aamuvilinää. Wayalanin perheen jalokivet, keskikesän juhlapäivänä 18-vuotta täyttävät kaksostytöt Neyla ja Linnea, olivat kuin yö ja päivä. Linnea, vaaleakutrinen, enkelikiharainen sinisilmä sai kaikkien miesten silmät säihkymään heidän astuessaan kahvilaan. Linnea oli usein kahvilassa äitinsä kanssa auttamassa ja tarjoilemassa. Andron Waylan oli kyllä huomannut että viimeisen vuoden aikana kahvilassa oli alkanut pyörimään paljon nuoria herrasväen poikia. Vaikka rempseä mies olikin, herra Waylan ei suvainnut rietasta käytöstä varsinkaan omilta lapsiltaan. Hän oli luvannut että tytöt saisivat tavata poikia vasta tultuaa naimaikään, silloinkin soveliaasti esiliinojen kanssa. Hänen harmikseen tyttöjen 18. syntymäpäivä lähestyi ja Linnean posket punehtuivat mitä lähemmäs tuota päivää tultiin.

Neyla taas oli perheen tulisielu. Jo kymmenen vanhana Neyla päätti alkaa mieheksi. Neyla leikkasi tukkansa lyhyeksi ja pukeutui veljiensä vanhoihin vaatteisiin aina kun Estherin silmä vältti.Neyla vietti lapsuutensa jahtaamalla naapurin poikien kanssa kissoja pikin kujia, kiipeili talojen katoilla ja ratsasti villisioilla murtaen kätensä! Nyt Neyla oli jo rauhoittunut ja päässyt yli harmistaan olla tyttö. Neyla kulki usein isänsä mukana satamassa kun Andron teki kauppaa. Tyttö seurasi silmä kovana hänen kaupankäyntiään ja katseli kaihoten suuria laivoja ja pilviin kohoavia mastoja. Andron Waylan oli hiukan huolissaan tyttärestään. Tytär ei osoittanut mitään mielenkiintoa kahvilaan, poikiin tai muuhun ikäiselleen nuorelle naiselle soveltuvaan toimintaan. Neylan saattoi löytää istumasta temppelin kirjastossa nenä kiinni Gilleroyn matkakertomuksissa tai tiiviissä poliittisessa keskustelussa aukion suihkukaivolla oppineiden miesten kanssa. Kyllä Neyla miehen olisi saanut, aivan varmasti. Neylan punaiset pitkänä lainehtivat hiukset, ruskea iho ja viisaan oloiset tummansiniset silmät saivat kyllä miehet kiinnostumaan. Ja verrattuna siskoonsa, joka oli vaalea ja söötti pikku nukke, Neyla oli jäntevä, hoikka ja liikkui sulavasti.

"Isä" Linnea sanoi vaativasti. "Huomenna on Auringon Hetki ja meidän kahdeksastoista syntymäpäivämme.""Niin on Linnea." Andron sanoi tietäen jo mitä oli tulossa.
"Meillä ei ole Neylan kanssa uusia pukuja vieläkään. Tänään on viimeinen mahdollisuus!" Linnea sanoi laittaen kätensä puuskaan ja tuijottaen isäänsä tiukasti.
"Mitäs minä sille mahdan?" Andorn kysyi pilkallaan ja sai Linnean punehtumaan kiukusta. "Hyvä on tytöt, hyvä on. Odottakaa hetki. " Herra Waylan ei ollut pihi mies, mutta ei myöskään tuhlari. Hän ei hemmotellut tyttäriään, vaikka tällä hetkellä siihen olisi ollu varaakin. Andron kaivoi taskujaan ja ojensi Neylalle kaksi kultataaleria.
"Tässä. Käykää ostamassa puvut, hatut ja kaikki muut mitä nyt tytöt tarvitsevat näyttääkseen nätiltä." "Kiitos isä! " Linnea sanoi ja hymyili siten, että jopa jäävuori olisi sulanut tytön edessä.
"Jos ei ole tarvis, älkää tuhlatko kaikkea" Andron sanoi katsoen Neylaa.
"Luuletko isä näkeväsi näistä rahoista enää jälkeäkään illallisella?" Neyla virnisti.
"Neyla tule JO! Äiti antoi aikaa vain iltapäiväteehen asti, jolloin lupasin mennä auttamaan häntä kahvilaan." Linnea sanoi ja kiskaisi siskonsa matkaan.

Andron Waylan hymyili nähdessään tyttäriensä jatkavan matkaa käsikynkässä kohti Silkkiunelmaa, naisten pukuliikettä. He olivat järjestäneet tyttärilleen yllätykseksi matkan Engeliin erään vanhan aatelisrouvan seurassa. Huomenna juhlaillallisella he paljastasivat lahjansa. Andron Waylan oli huolissaan ja oli pitkään pohtinut päätöstä laittaa tytöt kahdeksi  kuunkierroksi matkaan, mutta Esther oli pysynyt tiukkana. Hän sanoi, että jos molemmille pojillekin suotiin kuukauden matka, niin tytöillekin pitää suoda sama. Neyla varmasti on innoissaan, mutta Linnea saattaa olla eri mieltä. Linnea on aina ollut mukavuudenhaluinen ja kotikissa,viihtynyt aina mielummin kirjonnan parissa kuin kaduilla. Esther oli ollut myös tiukkana tyttöjen koulutuksesta. Andron ei nähnyt sitä mitenkään tarpeellisena, mutta koska se oli hänen vaimolleen niin tärkeää, hän oli mukisematta kustantanut tyttöjen opinnot. Kieltämättä, Andron ajatteli, jos Neyla olisi mies, hänestä tulisi hyvä kauppamies.

"Katso Neyla!" Linnea huudahti ja siveli vaaleanpunaista silkkiunelmaa. "Eikö tämä olisikin täydellinen?" Neyla vilkaisi pukua ja kohautti olkiaan.
"Miksi olet tuollainen? Etkö sinä muka halua uutta pukua?" Linnea tuhahti ja hymyili myyjättärelle joka tuli hänen luokseen ja alkoi vuolain sanoin ylistämään Linnean ulkonäköä ja sitä miten hyvin puku sopisikaan hänelle. "Kiitos, mutta me katselemme vielä" Neyla sanoi myyjälle ja kiskaisi siskonsa ulos liikkeestä ovikellot kolisten kesken myyjän sanatulvan.
"Nene! Miksi sinä noin teit?" Linnea puuskahti kiukuissaan.
"Siksi, koska olisit näyttänyt ihan possulta tuossa vaaleanpunaisessa koltussa." Neyla sanoi ja hymyili lepyttävästi. "Sinun pitää saada päällesi valkoista tai vaaleaa violettia. Ei räikeää vaaleanpunaista." 
"Hyvä on, mutta voisit olla vähän kiltimpi."
"Lupaan olla kiltisti. Mennään tuonne." Neyla sanoi ja osoitti Kultahöyhentä. Linnea nyrpisti nenäänsä. "Kultahöyheneen? Kuulin, että omistajan tyttärestä tuli Devonin kreivin rakastajatar!"
"Mitä sillä on väliä jos sieltä löytyy hyvä puku sinulle?" Neyla sanoi tuskastuneena ja kiskoi siskonsa mukaansa. Tytöt kipittivät kadun poikki ja avasivat oven. Lempeä keltainen väri tervehti heitä liikkeessä laventelintuoksun kera,  ja vanha harmaahapsinen arvokkaan näköinen nainen tuli esiin takahuoneesta.
"Tervetuloa, neidit!"
"Hei, etsimme pukuja huomiseksi. Siskolleni ehkä jotain valkoista?" Neyla sanoi ennen kuin Linnea ehti sanoa sanaakaan. ¨
"Toki. Tulehan tänne tyttöseni." Myyjä nappasi Linneaa käsikynkästä ja vei valkoisen harsopilven luo. Neyla käveli liikkeessä tarkastellen pukuja. Häntä ei suuremmin kiinnostanut vaatteet, mutta kyllä hänestäkin sen verran naista löytyi että halusi näyttää hyvältä. Se ei vaan ollut ensisijainen ajatus Neylalla. Neyla kuljetti sormiaan pitkin pukurivistöä. Sitten sormet osuivat hopeanharmaaseen kirjailtuun pukuun, joka vaikutti hyvältä.
"Katso Neyla, eikö olekin ihana?" Linnea huudahti ja syöksyi takahuoneesta pyörähtämään hänen eteensä. Valkoinen röyhelöunelma oli ylenpalttinen ja prameileva, ja juuri Linnean näköinen.
"Tuo sopii sinulle täydellisesti, Lini." Neyla sanoi kun tunsi huonoa omaatuntoa ollessaan niin ilkeä siskolleen. Linnea siristi silmiään epäilevästi.
"Niinkö? Ethän huijaa?"
"En tietenkaään huijaa. Näytät kauniilta."
"Kiitos. Taidan ottaa tämän" Hän sanoi myyjälle. Yhtäkkiä kauppaan asteli kolme miestä. Yksi vanha merikarhu ja kaksi nuorempaa miestä. Myyjätär päästi hassun kaakattavan äänen, juoksi vanhan hopeapartaisen miehen luo ja suikkasi suukon miehen suulle. Linnea kauhistui ja vei kätensä suun eteen. Neylaa nauratti. "Allene!" Myyjä huusi ja takahuoneesta kipitti toinen nainen palvelemaan Linneaa ja Neylaa.

Neyla kuunteli puolittain kun miehet ja myyjä puhuivat uusista kankaista ja uutisista Engelistä. Puheessa vilahteli sanat "kauppasaarto", "merenkäynti" ja "kustannukset".
"Emme voi tehdä muuta kuin luottaa kunikaallisen laivaston turvaan" Koukkunokkainen, karun näköinen mies sanoi.
"Merirosvojen toiminta on kuninkaalle kiusallista, mutta ei vaikuta kruunun tuloihin. Kukaan ei hyökkää kuninkaallisen laivaston kimppuun." Kolmas miesääni sanoi.
"Niin, en luottaisi kunikaallisen laivaston tukeen..." Vanha rouva puuttui puheeseen.
"Mutta kai silti olisi hyvä varustautua?"
"Mitä tarkoitat? Ostamalla aseita? Kuka kauppalaivassa osaisi käyttää edes aseita?" Vanha merikarhu tuhahti.
"Tarkoitan palkkamiekkoja." Kolmas ääni sanoi. "He turvaisivat lastin perille saakka."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Löysittekö mitään mielenkiintoista?" Myyjätär tuli hänen luokseen ja herätti Neylan haaveistaan. "Voisinko tätä harmaata pukua kokeilla?" Neyla sanoi ja myyjätär katsoi epäilevästi.

"Harmaata? Eikös nuoren tytön kannattaisi Auringon Hetkeä varten pukea ylleen jotain pirteämpää? Miten olisi tämä vaaleanpunainen?" Myyjätär nosti esille kamalan vaaleanpunaisen hörselön. Neyla huokaisi ja oli juuri sanomaisillaan myyjättärelle mitä hänen mielestään puvulle voisi tehdä, kun hän kuuli miesäänen sanovan, "Mielestäni neidille sopisi hyvin tämä vihreä." Neyla kääntyi katsomaan taakseen tullutta miestä, joka piti harmaaseen taittuvaa vihreää pukua käsillään.

"Kyllä, olette aivan oikeassa!" Myyjätär huudahti ja tyrkkäsi puvun Neylan syliin ja tönäisi pukeutumishuoneeseen. Neyla tuhisi kiukuissaan samalla kun puki pukua päällensä. Juuri tämän takia hän inhosi ostoksilla käyntiä. Tuntemattomat ihmiset kuvittelevat tietävänsä mitä hän haluaa. Neyla astui ulos huoneesta ja etsi katseelaan peiliä kunnes ihmetteli miksi oli niin hiljaista. Kaikki kolme miestä tuijottivat ja myyjättäretkin katselivat posket punaisina. Linnea seisoi suu auki.
"Mitä? Kasvoiko minulle sarvi vai mitä?" Neyla tiuskaisi ja sai toiseen myyjään eloa. Myyjätär ohjasi Neylan peilin luo ja Neyla hätkähti. Peilistä katsoi punatukkainen hyvin tiukkaan ja hyvin avonaiseen pukuun pukeutunut nainen. Puku oli kaunis ja se sai Neylan punaiset hiukset hohtamaan. Aivan liian rohkea Neylan makuun. Hän säpäshti kuullessaan miehen äänen selkänsä takaa,

"Oikeassa olin. Näytätte aivan hurmaavalta."

Neyla katsoi peilin kautta nuorta miestä tuimasti. Tumma oliivin värinen iho ja kiiltävä musta tukka. Miehellä oli puhtaanvalkoinen löysä ja avonainen paita ja tummansiniset housut. Mustat, syvät silmät tuijottivat Neylaa kipunoiden. Ilma tuntui kihelmöivän hänen ympärillään. Neylaa kiukutti mutta päätti ettei anna miehelle tyydytystä siitä.
"Hyvä. Otan sen." Neyla sanoi ja poistui takahuoneeseen sydän jyskyttäen. Poistuessaan hän näki peilistä yllätyksestä kirkastuneet silmät ja polvet veteläksi saavan valkoisen hymyn. Kun hän tuli takaisin, miehet olivat poistuneet.